Autonominen hermosto vastaa kehon tahdosta riippumattomista toiminnoista. Autonominen hermosto jaetaan karkeasti kahteen osaan – parasympaattinen ja sympaattinen hermosto.
Voidaan sanoa, että parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan levossa. Sydän lyö rauhallisesti, verenkierto toimii, Verenpaine on tasainen. Uni ja palautuminen on hyvää. Paranemisprosessit tapahtuvat nopeasti. Ruoansulatus toimii kuin unelma. Muisti pelaa ja ajatus kulkee. Ja niin edelleen.
Sympaattinen hermosto aktivoituessaan nostaa sydämen sykettä, verenpainetta, ruoansulatus heikkenee, lihakset jännittyvät. Ja niin edelleen.
Näiden elintärkeiden toimintojen tulee olla tasapainossa! Me tarvitsemme lepoa, unta, rauhaa ja palautumista. Mutta tarvitsemme elämään myös vastapainoksi toimintaa elämän eri tilanteisiin. Kuten uuden oppimiseen, keskittyminen täysin yhteen asiaan, jännittäviin asioihin, työhaastatteluihin, liikuntasuorituksiin, innostukseen tehdä uusia asioita. Myös niihin ei niin mukaviin asioihin mitä elämässä ehkäpä äkillisesti tapahtuukin. Elämän on jatkuttava, sanoo keho.
Jos, ja väitän hyvin, hyvin suuren ihmisjoukon kärsivän näiden hermostojen epätasapainotilasta. Mitä se sitten tarkoittaa?

Parasympaattisessa hermostossa tapahtuu lepo, hyvä uni, palautuminen, verenkierto toimii hyvin, verenpaine on tasainen, keho parantuu sujuvasti kaikista kohtaamistaan asioista niin kehollisesti kuin tunnepuolella. Syvät lihakset rentoutuu, ei ole kipuja eikä kolotuksia. Hieno latinankielinen sana – salutogenesis – itseparannusvoima on täydessä tehossaan.
Sympaattiseen puoleen yleensä iskee kuormitus. Ihminen voi todenteolla kärsiä pitkittyneestä stressin kokemuksesta, ja hyvin usein oman elämänkokemuksen sekä ammattilaiskokemuksin tilanne on näin. Syitä on yhtä monta kuin ihmisen elämässä päiviä.
Sympaattisen hermoston ollessa ylikuormalla pidempään myös parasympaattinen hermosto keikauttaa itsensä nurin. Ihminen menee epätasapainoon. Oirekirjo on hyvin laaja, ja ihminen vuosien saatossa tottuukin tiettyihin asioihin, normalisoiden ne.
Epätasapainotilan oireita ovat mm. uni on heikkoa- tai nukuttaa liikaa eli uni ei ole laadukasta. Sydäntä tykyttää. Ruoansulatus on heikkoa ja jopa olematonta, ruokahaluttomuus tai ahmiminen, verenkierto ei toimi – kylmät raajat, aineenvaihdunta on heikkoa tai pysähtynyt. Ihottumat, krooniset ihorikot. Lihaskireydet, krooniset kiputilat, kolotukset nivelissä. Immuunipuolustus heikkoa, sairastelu. Jopa kuiva suu, narskuttelu, reikiintyvät hampaat, ja pääsäryt kielivät tämän tärkeän tasapainotilan järkkymisestä. Näistä seuraa ravintoainepuutoksia ja lisää terveysongelmia.
Unohtamatta aivosumua, energiat vähissä, yli- tai alivirittynyt mieli. Keskittymis- ja oppimisvaikeudet. Ilo kadoksissa, ei onnellisuuden tunnetta, suru, pelko, jatkuva huoli, haikeus, ajatukset kiertävät kehää (yleensä negatiivisissa asioissa). Selittämätön paha olo henkisesti sekä fyysisesti, riippuvuudet, itsensä ”piiskaaminen” erinäisillä asioilla. Asioiden laiminlyönti. Unohtelu, ärsyyntyminen, kiukku, raivo, vihan tunteet. Nämä kaikki myös ruokkivat epätasapainotiloja.
Kumpi oli ensin, muna vai kana.
Ihminen kyllä hetken miettiessään tunnistaa epätasapainon itsessään, kun antaa itselleen siihen mahdollisuuden. Aina ei jaksa edes sitä.
Onkin tärkeää ensin tulla tietoiseksi omasta itsestään, vain siten asioille voi tehdä jotain korjaavaa.
Ehdottoman tärkeitä asioita autonomisen hermoston tasaamiseksi on syvä rentoutuminen, laadukas hengitys, ulkoilmassa oleilu, kevyt liikunta, uni-valverytmin tasapainotus, säännölliset (terveet) elämäntavat.
Olen todennut, että rentoutumisesta lähtee kaikki muu automaatiolla liikkeelle. Keho tasapainottaa itse itsensä kun pääsee syvään, rentoon paranemisen tilaan.
Ja, lopuksi huomio. Miksi muuten pitäisikään odottaa että ongelmat hiipivät salakavalasti arkeen. Hermostoa pystyy harjoittamaan kuten lihasta kuntosalilla. Niin tasapaino säilyy.
Ja Tasapainossa on mukava elää!
Tasapainoiseksi- Siksi.
Rakkaudella
Jennica
